Iiris Brocke

kuunsirppikuva

Musiikki ja minä

Äitini lauleskeli kotitöitä tehdessään hassuja lauluja, joita hän teki kissoistamme. Hän hyräili myös lastenlauluja ja vanhoja iskelmiä, jotka opin häntä kuunnellessani. hän opetti myös minut erottamaan lintujen äänet toisistaan.

Meillä oli suuri putkiradio. Se oli aina auki ja imin sieltä kaiken musiikin ja puheen pieniin korviini. Kun äiti lähti maitokauppaan, hän sääti radion keskipitkille aalloille. Käänsin hitaasti nappulaa ja kuulin vieraita kieliä ja monenlaista musiikkia.

1960-luvun loppupuolella veljeni kautta tutustuin Radio Luxembourgiin ja se oli menoa. Siitä lähtien musiikki oli koko elämäni ja pakopaikkani ankeasta arjesta.

Ammatinvalinnan ohjauksessa ei ollut edes puhetta musiikista. Opiskelin ensin puhelunvälittäjäksi ja myöhemmin fysioterapia-alalle.

Musiikki sai jäädä taka-alalle, mutta se vain nukkui sisälläni roihahtaen myöhemmin uskomattomaan liekkiin.

Ensimmäiset lauluni sai versomaan J.R.R. tolkienin Taru Sormusten Herrasta. Elettiin 1980-luvun puoliväliä. Olin kolmekymppinen ja eräässä elämän suuressa tienristeyksessä.

Lauloin aralla äänellä ensimmäisiä säkeitä ystävilleni ja he kannustivatja rohkaisivat minua eteenpäin.

Lähdin mukaan Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:n bänditoimintaan, aloin ottaa laulu- ja kitaratunteja. Ajan mittaan vastaani musiikin tiellä tuli suuremmoisia oppaita, kuten Eija Ahvo, Susanna Haavisto, ja Sanna Kurkisuonio.

Haluan jakaa iloni ihmisten kanssa. Siksi etsin alati lauluineni kuulijoita ja yhteistyökumppaneita.